Ti 24.10.

Viimeinen aamu Taitavuorilla. Sulloimme viimeisiä tavaroita matkalaukkuihin ennen aamiaista. Aamiaiskello kilkatti kello seitsemän. Yöllä oli satanut ja ilma oli raikas. Pirteät opiskelijat ja opettajat pääsivät herkullisen aamiaispöydän ääreen, jossa oli tarjolla hirssipuuroa, paistettuja munia, paahtoleipää, kahvia ja teetä. Aamaisen päätteeksi kiittelimme Tinoa hienosta reissusta ja opastuksista reissun aikana. Olimme kirjailleet Doctor Tinolle paidan eilisen onnistuneen safarin leopardibongauksen kunniaksi. Tino sai bongattua leopardin 20. safarillaan. Leopardi on Lumon safaripuiston rankinglistalla viidenneksi harvinaisin eläin. Kiitospuheen opiskelijoiden puolesta piti onnettaren suosikki Nooa. Nooan nopean valmistautumisen puhe oli hieno! Kiitos siitä hänelle.

Matkatavarat kannettiin auton luo ja pakattiin katolle. Jouko yritti auttaa, mutta hänet ystävällisesti ohjattiin toisiin tehtäviin. Sitten hyvästeltiin aseman väki ja otettiin viimeiset valokuvat. Ensimmäinen pysähdys tehtiin heti Wundanyin kylässä, kun käytiin tekemässä vielä ostoksia, mm. koulukirjoja ja koulupuku reissureppuja varten. Pari kangaakin taisi matkaan tarttua. Kylästä jatkoimme vielä Dariuksen luo katsomaan hänen taloaan ja biokaasuvoimalaansa. Darius olisi mielellään näyttänyt hienot viljelyksensäkin, mutta sateen jälkeen oli niin mutaista, että emme lähteneet pelloille.

Dariuksen vaimo Salome otti meidät vastaan pihalla sylissään vajaa parivuotias Tabitha. Vanhemmat lapset Dorkus (6) ja Noel (9) olivat vielä menneet kouluun hakemaan palkintoja hyvästä koulumenestyksestä. 

Dariuksella on kolme nautaa, jotka tuottavat kaasua hänen keittiöönsä. Systeemi on hyvin kehittynyt lietelantakaivoineen, biokaasua tuottavine säiliöineen ja kompostorikaivoineen.   Dariuksen keittiössä 50% ruoanlaittoon tarvittavasta energiasta tulee bioaasusta ja loput puusta. Darius on syystä hyvin ylpeä kaasuvoimalastaan, niitä on koko Taitalla vain alle kymmenen.

Ja sitten aloitettiin matka kohti Machakosta. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa ostamaan vielä matkamuistoja: puisia eläimiä, naamioita, kauhoja ym. Ilma vaihteli auringon paahteesta rankkaan sadekuuroon. Liikenne Nairobiin johtavalla tiellä on hurjaa. Onneksi meillä on taitava kuski Jackan, joka on paitsi taitava myös aika varovainen. Vain pari kertaa pääsi pieni pieni “hui!” kiperissä ohitustilanteissa. 

Perille Machakokseen pääsimme viiden maissa. Majoituimme hotelli Gelianiin, ja ah, kuinka ihanaa olikaan päästä oikeaan hotelliin, lämpimään suihkuun, oikealle kahville! Illalla oli hetki vapaata, ennenkuin siirryimme illalliselle ruokasalin buffetpöytään. Illallisen aikana opiskelijat yllättivät meidät iloisesti, kun Joona piti opiskelijoiden puolesta kiitospuheen meille opettajille. Hienosti ovat opiskelijat napanneet itselleen tämän pienten puheiden pitämisen kulttuurin matkan aikana. Hyvä oppi sekin. Myös me opettajat  vuorollamme kiittelimme - syystä - opiskelijaporukan. Reipas ryhmä, joka on päässyt koko matkan ajan aamulla varhain, siis todella varhain, ylös aamiaiselle, joka ei ole valittanut mistään (vaeltajamuurahaisista nyt voi vähän kirkuakin), joka on keskittynyt tutkimusaiheeseisiinsa kiitettävästi (ainakin keskusteluja ohimennen kuulleena) ja käyttäytynyt kaikin puolin erinomaisesti. Ryhmämme saikin kiitosta myös Mwadimelta, Tinolta ja kuljettajiltamme Jackanilta ja Charlesilta. Ilo olla reissussa tällaisten opiskelijoiden kanssa!